Treeniä ja kurkistelua Fressin kulissien taakse

Jojo-kuntoilua ja arjen haasteita

Heipä hei pitkästä aikaa blogin lukijat!

Jämähdin näköjään nyrkkeilyn maailmaan ja lienenkö liihoitellut Eva Wahlströmin tapaamisen jälkimainingeissä, koska kirjoittaminen jäi aika pitkäksi aikaan. No ei sentään! Itse asiassa minulle tapahtui ns. lumipallo-ilmiö: kävi nimittäin niin, että kuntoilu loppui oikeastaan tuohon nyrkkeilyyn. Joko sain nyrkkeilyssä kylkeeni revähtymän (en kyllä tuntenut mitään) tai sitten jotain muuta tapahtui, mutta kylkeni oli erittäin kipeä. Jopa hengittäminen oli tosi vaikeaa, puhumattakaan edes kävelemisestä. Tässä iässä sitä säikähtää, jos liikkumiseen liittyvää kipua ilmenee sydämen seudussa, ja kävinkin tarkistuttamassa itseni, mutta selitystä kivulle ei löytynyt. Kivun vuoksi en kyennyt melkein kolmeen viikkoon tekemään juuri mitään.

Tässä kohtaan jotkut teistä saattavat huokaista, että taasko valitusta ja selittelyä. Mutta niin siinä taas vain kävi; kuntoilu jäi. Kylkikivun hellitettyä hieman, tuli asunnonmuutto ja samaan aikaan ärhäkkä vatsatauti. Muutossa meni aikaa ennenkuin edes osa laatikoista oli purettu ja tavarat löytäneet paikoilleen. Ja aikaa kului! Yhtäkkiä olikin jo mennyt lähemmäs kolme kuukautta ilman kuntoilua. Muuttohan on melkoista hyötyliikuntaa, varsinkin kun on tällainen persjalkanen, jonka pitää jatkuvasti nousta jakkaralle, jotta yltää laittamaan tavaroita kaappeihin. Lisäksi laatikoiden ja tavaroiden kantaminen piti lihasvoimaa yllä. Jossain vaiheessa muuttoon liittyvä touhuaminen kuitenkin vähentyi, mutta aikaa ei edelleenkään tuntunut riittävän kuntoilulle. Ja tuli kaikenlaista muuta arjen haastetta….

Nyt olen taas aktivoitunut. Syynä siihen ovat vyötärölle kertynyt uimarengas ja ylimääräiset kilot, sekä huono ja vetämätön olo. Mutta se mikä on ollut erilaista aiempaan verrattuna on, että olen kaivannut kuntoilua. Ja on minulla ollut myös ikävä Leppävaaran Fressiin ja sitä sen ilmapiiriä. Harmi, kun myös Trainer-sopimus päättyi samalla kun jäi kuntoileminen. Se saattoi olla edesauttamassa liikkumattomuutta. Olen tutkiskellut itseäni, miksi olen edelleen jojo-kuntoilija. Miksi ”huono” kehä lähtee pyörimään ja kasvamaan? En vaan tiedä….

Munkkiniemen rantaTänään kävin taas kävely-hölkällä mieleisimmässä paikassa, Munkkiniemen rannassa. Kuinka hyvältä tuntuikaan olla suorittamatta: kävellä, jos siltä tuntui, ja välillä juosta. Ilman painetta, ilman aikatauluja. Epäilen, että joku saattaisi sanoa tässä kohtaan, että minulle tulee kuntoilutaukoja siksi, että mieli yrittää opetella pois ylitunnollisuudesta, suorittamisesta ja löytää uudenlaista rentoutta elämään, myös liikkumiseen. Ehkä elämä ja keho ovat järkeä viisaampia – mene ja tiedä.

Mutta tästä taas eteenpäin salitreenin merkeissä sekä opettelen juoksemaan. Kuten aiemmin olen kertonut, juokseminen tuntuu minusta hyvin vaikealta, enkä meinaa millään jaksaa juosta useampaa kilometriä. Olen kuitenkin ilmoittautumassa syyskuun alussa Turussa pidettävään, FightBack Run -juoksutapahtumaan, jossa tarkoitukseni on juosta 5.2 km. Ilman harjoittelua se ei onnistu, joten edellä mainittujen syiden lisäksi on myös syy, miksi pitää harjoitella.

Liikunnallista ja rentouttavaa kesää kaikille teille!

Pyhäntäjärvi

Nyrkkeilyä, iloa ja hyväntekeväisyyttä

Viimeksi kirjoitin blogissani myös liikunnan ilon löytämisestä ja näyttämisestä. Viime kesänä kirjoituksessani kirjoitin myös ilosta. Olen omakohtaisesti kokenut, mitä liikkuminen ja sen mukanaan tuoma hyvä olo tarkoittaa ja siksi toivon, että mahdollisimman moni teistäkin löytää kuntoilemisesta mielihyvän. Olenhan myös kokenut sen, millainen olo seuraa, jos liikkuminen jää syystä tai toisesta pois. Liikunnan mielihyvää tuottavasta vaikutuksesta on paljon tutkimuksia ja kirjoituksia. Jos tarvitsette vakuuttelua, voitte googlettaa netistä. Kuva otettu internetistä.

Vastikään olin eräässä koulutuksessa, jossa kerrottiin, kuinka jokaisen pitäisi pitää kiinni niistä asioista, jotka lisäävät itselle voimavaroja. Erityisesti silloin niistä pitäisi pitää kiinni, kun stressi iskee päälle, elämä potkii ja väsyttää. Tuolloinhan me usein jätämme väliin esim. kuntoilemisen.

Kannattaa kirjoittaa luettelo asioista, jotka omassa elämässä tuottaa iloa sekä hyvää oloa ja laittaa luettelo jääkaapin oveen. Mielellä on toipumus unohtaa, mitä ne hyvää oloa tuottavat asiat ovat, jos on väsynyt, stressaantunut tai muutoin elämässä hankalaa. Kun tulee tilanne, jossa mielellään jättäisi liikunnan (tai ulkoilemisen) väliin, koska ei jaksa, silloin on se tärkein hetki lähteä kaikesta huolimatta liikkumaan. Jos on todella väsynyt, voi sillä kertaa kuntoilla hieman kevyemmin, esim. jos on tottunut juoksemaan, voi kävellä. Pääasia, että ei luovu kuntoilemisesta eikä iloa tuottavista asioista. Päätin koulutuksen jälkeen pitää mielessä ohjeen, koska…… arvaatte varmaan……..se niinmuttakun tulee niin helposti mieleen, ainakin mulle.

Hyväntekeväisyydestä ja liikunnasta yhdessä iloa

EsiteYhtenä tavoitteenani kuntoilemisessa on ilon löytäminen. Tutkimusten mukaan mielihyvää tuottaa myös osallistuminen hyväntekeväisyyteen. Leppävaaran Fressi järjesti tänään hyväntekeväisyystapahtuman Lyhty ry:n hyväksi. Lyhty ry tarjoaa aikuisille kehitysvammaisille asumis-, työpaja ja oppimispalveluja. Lisää Lyhty ry:n toiminnasta voi lukea internetistä. Hyväntekeväisyystapahtumassa nyrkkeilyn maailmanmestari Eva Wahlström ja ylemmän keskisarjan ammattilaisnyrkkeilijä Niklas Räsänen ohjasivat nyrkkeilyn saloihin kahdelle ryhmälle, alkeet ja edistyneet. Osallistuimme tapahtumaan yhdessä puolisoni kanssa.

Koskaan aiemmin en ole kokeillut nyrkkeilemistä. Tiesin etukäteen, että kuntonyrkkeily on tehokasta ja rankkaa, mutta sen lisäksi nyrkkeily tuntui vaikealta! Aiemminkin olen tainnut todeta, ettei tässä iässä koordinaatio toimi enää yhtä hyvin kuin joskus nuorempana. Eva ja Niklas sanoivatkin nyrkkeilyn vaativan enemmän tekniikkaa ja ajattelua kuin voimaa. Kilpailutasolla nyrkkeily vaatii älykkyyttä.
Hiki todella virtasi noin puolentoista tunnin treenin aikana. Parasta oli kuitenkin ILO! Uupumuksesta ja vaikeudesta huolimatta osallistujien kasvoilla paistoi hymy – myös meikäläisellä. Eikä yhtään vähempänä hyvää oloa tuonut myös ajatus siitä, että osallistumalla ja tukemalla tapahtumaa, pystyin antamaan hyvää muillekin – tällä kertaan kehitysvammaisille. Ja olihan se hienoa päästä huippujen ohjattavaksi :)

Mestareiden seurassa

Hikisenä ja naama punaisena :)

Kiitos Fressille mahtavasta tapahtumasta! Mieleen heräsi ajatus, että liikuntakeskukset voisivat harjoittaa hyväntekeväisyyttä lahjoittamalla jonkin pienen summan jokaisesta päivittäisestä kävijästä. Sopivia kohteita on varmasti vaikka kuinka paljon. Heitän haasteen Fressille!

Innoistuin kuntonyrkkeilystä, joten yritän päästä ryhmätunnille, vaikka ajankohta perjantaisin on vähän hankala. Muutoinkin huomasin, että minulle sopii rankka liikunta, missä hiki virtaa. Siinä, jos missä stressi katoaa – ainakin unohtuu hetkeksi!

Kuulisin mielelläni, mitkä asiat teille tuottavat iloa ja hyvää oloa. Saatteko liikkumisesta mielihyvää ja iloa?

Aurinkoisin kevätterveisin

Virpi

 

 

Paras liikuntakeskus?

Kesän kynnys on vuoden toinen kuntoilun aloittamisen sesonkiaika. Ihmiset, yleisimmin me naiset, lähdetään hankkimaan kesäkuntoa. Kuva: PixabayKesäkunnolla tarkoitetaan kiinteytymistä ja ulkonäöllisiä seikkoja, ei sitä, että kykenisi juoksemaan vaikka juhannuksena puolimaratonin. Halutaan nopeita tuloksia. Pitää näyttää hyvältä rannalla bikineissä. Uudenvuoden lupaukset ovat ehtineet jo unohtua ja elämäntaparemontit kariutuneet. Kolmas kuntoilusesonki osuu koulujen alkamiseen, kun monet opiskelijat vaihtavat paikkakuntaa, ja joillakin pitää saada ne kesällä tulleet kilot pois.

Uskoakseni tähän aikaan vuodesta pääasiassa kuntoilu tarkoittaa lenkillä käymistä tai kotona jumppaamista. Mutta jos haluaa etsiä itselle liikuntakeskuksen, törmää vaikeaan valintaan. Mistä löytää paras liikuntakeskus? Kuntosaleja, liikunta-/kuntokeskuksia alkaa olla joka lähtöön – ainakin isoimmissa kaupungeissa.

 

Millainen on paras liikuntakeskus?

Lähdin aikoinaan etsimään itselleni sopivaa kuntosalia. Halusin myös ryhmäliikuntatunteja, joten pelkkä kuntosali ei riittänyt. Kuntosalina pidän sellaista, jossa on vain laitteita ja painoja. Liikuntakeskus, kuntokeskus, hyvinvointikeskus – millä nimellä mikäkin keskus haluaa itseään kutsuvan. Näissä on tarjolla ryhmäliikuntapalveluita sekä usein laaja-alaisesti myös muita palveluita, esim. personal trainer -palvelua, lastenhoitoa, squash-, salibandy- tai sulkapallokentät, fysioterapiaa, hierontaa jne.

Ensimmäisenä valintakriteerinä minulla oli paikan sijainti: lähellä kotia. Vaihtoehtona oli myös keskus, joka sijaitsi lähellä työpaikkaa. Seuraavaksi ratkaisi hinta-laatusuhde. Halusin, että liikuntakeskuksessa on monipuoliset palvelut, mutta hinta ei saanut nousta liian korkeaksi. Ei ole mitään mieltä kuntoilla, jos joutuu maksamaan itsensä kipeäksi. Päädyin joitain vuosia sitten erääseen tunnettuun liikuntakeskukseen, jossa olin jäsenenä vajaan vuoden. Onneksi sopimus ei ollut määräaikaan sidottu. Ryhmäliikuntapalvelut olivat ihan hyvät, henkilökunta perus-ystävällistä, mutta kuntosalilaitteet koko ajan varatut, pukuhuonetilat ahtaat ja ilmapiiri sopivampi paljon nuoremmille, joilla on jo kiinteä kroppa ja viimeisen päälle olevat vaatteet. Minulle tuli tunne, että ollaan urheiluvaatteiden muotinäytöksessä ja paljon tärkeämpää on esitellä itseään kuin kuntoilla. No se siitä sitten….eihän siitä mitään tullut. Jäsenyyteen käytetyt rahat valuivat kuin kaivoon, koska en montaa kertaa siellä jaksanut käydä.

Fressi Oulu

 

Internetin keskustelupalstoilla tärkeinä tekijöinä parasta liikuntakeskusta valittaessa pidetään:

  • väljyyttä: ei liian paljon kävijöitä, väljästi asetetut laitteet sekä väljät pukuhuoneet ja suihkutilat
  • siisteyttä ja viihtyisyyttä (mm. pölykoiria ei lentele, suihku- ja saunatilat siistit, käsipaperia ja pesuaineita pitää löytyä)
  • hyviä ja monipuolisia ryhmäliikuntatunteja (yleistyvistä virtuaalitunneista ei tykätä)
  • hyviä kulkuyhteyksiä, kodin tai työpaikan läheisyyttä
  • iloista ja ystävällistä henkilökuntaa (tykätään, jos henkilökunta muistaa nimen)
  • riittävästi ja monipuolisesti, uudenmukaisia, helppokäyttöisiä ja kunnossa olevia laitteita, runsaasti vapaita painoja
  • mukavaa ilmapiiriä: eri-ikäisiä ihmisiä, aloittelijoista jo pidemmälle ehtineisiin, muiden kuntoilijoiden huomioiminen (ei ähkitä ja puhista äänekkäästi, tavarat/laitteet laitetaan paikoilleen)
  • lastenhoitopalveluita ja lapsille tarkoittuja liikuntatuokioita
  • tarjontaa: personal trainer-palvelu, infrapunasauna, hieronta, fysioterapia, solarium, laihdutus-/painonpudotusryhmiä jne.
  • edullisia hintoja sekä joustavia sopimusehtoja
  • turvallisuutta
  • hyvää ilmastointia.

Olen nyt reilun vuoden ollut Fressin jäsenenä ja viihtynyt hyvin. Edellä luetellut ominaisuudet löytyvät Leppävaaran Fressistä. Lisäksi Leppävaaran Fressissä on uima-allas, mikä on harvinaista luksusta. Tarjolla on myös kerran viikossa aamupuuro ja myytävänä monipuolisesti välipaloja sekä läheisen lounaspaikan herkullisia salaatteja, smoothieta jne. Fressissä plussaa ovat jäsentapahtumat, mm. pikkujoulu, FressiFriday. Fressejä löytyy useilta paikkakunnilta ja olenkin itse vieraillut silloin tällöin Oulussa, josta yllä oleva kuva on otettu. Minulle on ollut tärkeää kotoisuus ja ilmapiiri. Allekirjoitan Leppävaaran Fressin markkinointilauseen ja siellä on lisäksi huippu ystävällinen henkilökunta!!! Leppävaarassa on tehty vastikään myös remonttia, mikä on tuonut valoisuutta ja raikkautta. En ole kaikkiin Suomen kuntokeskuksiin tutustunut, mutta minulle Fressi on paras liikuntakeskus!

Liikunnan ilo

Mutta yhtä kaipaan, myös Fressissä: on erittäin harvinaista nähdä kuntoilijoiden kasvoilla liikkumisen iloa. Kuntoileminen näyttää olevan useimmille totista puurtamista! Itselläni usein hymyilyttäisi, koska treenaaminen tuntuu hyvältä ja varsinkin, jos huomaa, että kehitystä tapahtuu. Mutta hulluksihan minut leimataan, jos salilla naama virneessä treenaan. Tai laiskaksi. Treenaaminen vaikuttaisi liian helpolta. Mikä siitä tulisi, jos alkaisimme hymyillä ja naureskella kyykkyjä tehdessä tai rautaa nostaessa. Ei tämä maailma hymyillen pyöri…..sanoisi eräs taannoinen tv-tähti. Toivon silti, että liikunta tuottaa kaikille iloa, ja että sen voi näyttää. Iloiset ilmeet tekisivät Leppävaaran Fressistä vielä paremman liikuntakeskuksen.Pikkukuva itsestä

Aurinkoista kevättä kaikille!

t. Virpi

P.S. Mitä minulle kuuluu? Kiitos hyvää! Treeni maistuu taas viime syksyn ja vuodenvaihteen ongelmien jälkeen. Kesää odotellessa….ja sitä ”kesäkuntoa” hankkiessa :)

 

Seuraava sivu »