Omien lasten isänpäivälahjat muistuttavat kerran vuodessa oivallisesti siitä, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. Vaimokullan aamiaistarjoilu vuoteeseen sanomalehden kera tulee heti hyvänä kakkosena.
Tänä vuonna päiväkodissa ja koulussa askarreltujen lahjojen lisäksi sain Helmeriltä erikoispostia Lasten Fressistä. Lapsiparkissa oli touhuiltu teemalla Sporttiset Supersankarit. Helmeri oli saanut toimia supersankareiden Personal Trainerina miettien jokaiselle sopivaa uutta liikuntalajia. Sillä eihän supersankarikaan pysy supersankarikunnossa, jos ei pidä itsestään huolta. Hienosti ajateltu, pakko myöntää.
Kylläpä oli poika innoissaan uudesta roolistaan. Teräsmies oli pantu hiihtoladulle ja Muumipappa kahvakuulajumppaan. Kerrassaan rajat rikkovaa koutsausta seuraavalta sukupolvelta!
Kunniapaikalle PT:n muistioon oli kukin saanut lisätä oman supersankarinsa ja hänelle liikuntalajiehdotuksen. Tässä kohtaa tämä isämies nieleskeli ja räpytteli jo tihenevällä tahdilla.
Supersankarin nimi oli ISÄ. Ja liikuntalajiehdotus oli JOOGA.
Totuus kuuluu lapsen suusta
Poika selitti silmät suurina kertoneensa Lasten Fressi -ohjaajille, että isän puolimaraton oli sankariteko, johon äitikään ei ensin uskonut. (Kuvassa todistusaineistoa, jos joku muukin vielä epäilee. Maaliin todella tultiin yhdessä maailman parhaiden työkavereiden kanssa!)
Jäin sitten ihan itsekin miettimään, että poika on harvinaisen oikeassa. Kyllä me ruuhkavuosien haasteiden keskellä itsestämme huolta pitävät vanhemmat olemme melkoisia arjen sporttisankareita. Ihan jokainen.
Pakko oli kuitenkin kysyä koutsi-Helmeriltä perusteita lajivalintaan. Sitä en nimittäin olisi ikinä arvannut.
”No kun sinä et isä oikein osaa rauhoittua. Tiina Lasten Fressissä kertoi, että jooga on sellaista, että siinä mieli lepää samalla kun treenataan tiukasti. Vaikkei se näytä kovin tiukalta.”
Auts. Osui ja upposi. Isänpäivän kunniaksi menin ja tein elämäni ensimmäisen joogatuntivarauksen ja nyt vähän kieltämättä jänskättää tämä uusi aluevaltaus… Mutta ehkä siihen alle voi ottaa vähän lämpöä juoksumatolla, niin ei tarvitse ihan kylmiltään mennä muiden joogien joukkoon.
Tuohon marraskuisen hyiseen ja pimeään lenkkikeliin kun ei tämä sporttisankari kykene.
