Siinä missä osa suomalaisista juuri nyt ”into piukeana” hikoilee salilla ja hyppii jumpissa, vannoo herkkulakkojen, tipattoman tammikuun ja hyvinvointihelmikuun nimeen, toinen osa käyttää energiaansa (teko)syiden keksimiseen; siihen, miksi edellä mainittuja ei ehdi/pysty/kykene/halua tehdä.

Tekaistuja syitä vaiko todellisia esteitä?

Oletko hyvä keksimään tekosyitä? Tekosyitä, miksi juuri nyt ei ole oikea aika lähteä pitämään itsestä parempaa huolta? Tekosyitä, miksi ei ehdi liikkua säännöllisesti tai ottaa itseään niskasta kiinni riittävän levon ja terveellisemmän ravinnon suhteen?

Nämä tekosyyt juontavat juurensa monesti tietämättömyydestä, tuntemattoman pelosta ja saamattomuudesta.

Ihmisellä on hyvin usein tapana pidättäytyä vanhoissa pinttyneissä tavoissaan niin kauan kuin ne tuntuvat vielä mukavilta. Muutosta alamme hakea vasta silloin kun jokin asia alkaa mättää – pahemman kerran. Joskus tällöin voi olla jo liian myöhäistä.

Tiukka ote omasta niskasta.

Yritämme liiankin usein muuttaa muita mutta emme itseämme. Vaadimme kanssaihmisiltä muutosta mutta emme itseltämme.

Kukaan ei pysty tekemään asioita puolestasi. Kukaan ei syötä sinulle sitä ravitsevampaa ruokaa ellet sinä sitä itse tee. Kukaan ei siirrä takapuoltasi sohvalta liikkumaan ellet sinä sitä itse tee. Kukaan ei pidä sinua kädestä kiinni ja kerro milloin on oikea aika syödä säännöllisen ruokailurytmin mukaisesti ellet sinä itse sitä tee.

Kipu, kärsimys, epävarmuus ja uhrautuminen ovat asioita, jotka tulevat muutoksen mukana. Epämukavuusalueella ei aina ole kiva olla – johan jo nimikin sen kertoo – mutta se ei kestä ikuisuutta. Pikkuhiljaa epämukavuusalueesta tulee mukavuusalue, joka alkaa tuntua tutulta ja turvalliselta. Muutoksia alkaa syntyä ja tulokset palkitsevat.

Muutosprosessi.

Vuodenvaihde on täynnä lunastusta odottavia lupauksia. Elämä uusiksi kertaheitolla-asenne ei toimi kaikilla, oikeastaan vain hyvin harvoilla.

Jos vielä mietit niitä tekosyitä ja istut siellä sohvalla syöden päivän ainoaa ateriaa, olkoon tämä herätys.

YLÖS. ULOS. JA LENKILLE. Yksi lenkki ei tee sinusta juoksijaa mutta olet silti ottanut sen vaikeimman askeleen. Ensiaskeleen.

Minkä tahansa asian aloittaminen vaatii panostusta, vahvaa tahtotilaa ja periksiantamattomuutta. Moni luovuttaa kun kokee ettei tästä mitään tule, mutta se joka todella haluaa muutosta parempaan, eikä keksi yhtään hyvää (teko)syytä luovuttaa, saa sen minkä eteen tekee töitä. Pysyvä muutos ei tapahdu päivässä, ei viikossa. On oltava kärsivällinen ja edettävä päivä kerrallaan, sillä jokainen päivä on askel lähemmäksi muutosten tuomia tuloksia.

Tutkimukset osoittavat että ihminen tarvitsee keskimäärin 18 kuukautta aikaa uuden tavan omaksumiseen. Eli jos mietit miksi jokainen uusivuosi teet samat lupaukset kerta toisensa jälkeen onnistumatta muutoksessa, niin et ole antanut itsellesi, mielelle ja keholle, riittävän pitkää aikaa sopeutua muutokseen.

”Epäonnistuminen ei ole häviämistä vaan oppimista, uusien parempien tapojen omaksumista, ja suunta kohti parempaa minää.”

Mukavaa viikkoa juuri sinulle!

-Heidi-