Millä tunnetasolla tuijotat ruokaa edessäsi? Onko lautasellesi kasattu keko vihollisiasi vai ystäviäsi?
Moni nykypäivän ihminen on vieraantunut käsityksestä ”terve maalaisjärki” mitä tulee syömiseen.
Emme välttämättä enää syö tunteeseen nimeltä nälkä, joka alunperin primitiivisimmässä muodossa on ollut syömisen tarkoitus, vaan olemme löytäneet muita tunteita, jotka saavat meidät marssimaan jääkaapille.

Nälkä lähtee yleensä syömällä, ihminen tarvitsee kehoonsa polttoainetta yhtälailla kuin auto bensiiniä. Epäenerginen olotila muuttuu energiseksi, psykofyysinen tunnetila kehossa muuttuu.
Mutta jos tunnetila, jota kehossamme haluamme muuttaa, ei olekaan nälkä vaan esimerkiksi väsymys, turhautuneisuus, henkinen pahaolo, stressi tms. ruoka mielletään nykyään liiankin helposti myös näiden tunteiden ”neutralisoijaksi”.
Jokainen tietää että todellisuudessahan tämä tapa ei toimi, joten kierre olisi katkaistava niin pian kuin mahdollista ennen kuin mopo lähtee täysin käsistä.

Muutamalla pienellä vinkillä voit ottaa askeleen eteenpäin katkaistaksesi tunnesyöpöttelyn ja opetella uudelleen aidon nälän tunteen:

  1. Syö säännöllisesti, 5-6 kertaa päivässä, 2-3 tunnin välein. Vältät makean himon ja verensokerin heittelyt sekä aineenvaihdunta pysyy käynnissä.
  2. Liiku säännöllisesti mutta kohtuudella, aito nälän tunne tulee parhaiten fyysisen kuormituksen kautta.
  3. Nuku enemmän, syö vähemmän. Illalla väsyneenä tulee helposti syötyä aivan turhaan, sillä todellisuudessa keho tarvitsee vain unta, ei enää energiaa.
  4. Kieltäytyminen jostain ruuasta aiheuttaa helposti vain kiusauksen, joten yritä löytää kohtuus ja sallia itsellesi herkuttelu esim. kerran viikossa.
  5. Tunnista tunnetila minkä takia ruokaa syödään. Monesti ihminen ruokkii ruualla pelkojaan ei niinkään nälkäänsä.
  6. Katkaise kierre. Mitä nopammin tunnesyömisen kierre katkaistaan, sen helpompi se on hallita. Pyri löytämään itsellesi korvaava toiminta esim. kävelylle lähteminen, soitto ystävälle tai muu toiminta, jonka avulla pystyt muuttamaan tunnetilaasi toivottuun suuntaan ilman että sieppaat sen kokonaisen suklaalevyn syliisi sohvan nurkkaan joka ikinen päivä.

Näillä ”eväillä” viikonloppuun ja kohti joulupöytiä!

-Heidi-