Puhutaan vahvuudesta. Paljon.
”Strong is the new skinny/sexy” -slogania näkee joka paikassa. Sitä toitotetaan kaikkialla suureen ääneen. Tämä slogan on yhtä in nykyään kuin joskus ennen muinoin ”peace”.

Nykyään naisellakin saa olla lihaksia. On muotia olla vahva. Näyttää treenatulta. Ja luoda itselleen treeni-imago, jolla saada kaverit kateellisiksi piukoista pakaroista ja muotoilluista käsivarsista.

Mutta miksi?

Uskallan väittää kovaan ääneen että seuraavan tulevan sloganin tai mantran pohja perustuu henkiseen lujuuteen, vahvuuteen joka tulee sisältä päin. Jota ei horjuta muoti-ilmiöt. Ei tuulet, ei tuiskut. Tämä vahvuus siirtää vuoria, kumoaa kallioita ja tekee meistä jokaisesta inhimillisempiä itseämme kohtaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämän tuleminen on jo nähtävissä hyvinkin laajalti ympärillämme.

Ei ole väärin treenata lujaa, haastaa itseään ja kasvattaa sitä hauiksen ympärysmittaa mutta jos elämä rakentuu vain ja ainoastaan ulkonäöllisten seikkojen ympärille ja sille, että koskaan mikään ei riitä, niin se elämä on hukkaan heitettyä.

Enkä puhu vain kuulopuheista vaan myös omasta kokemuksestani.

Mitä seuraavaksi?

Elämme fitness-buumin viimeistä aallonharjannetta. Ja nyt kaikki psykologit ja terapeutit, olettehan valmiita ottamaan vastaan tämän omalta keholtaan kadoksissa olevan sukupolven!!

Ihmisruumista ei ole tarkoitettu nälkiinnyttämään itseään. (Kuten ei myöskään ylensyömään.)

Elämme aikaa, jolloin mikään ei juuri mene yksiin enää luonnonlakien kanssa. Tasapaino horjuu niin yhteiskunnallisella kuin yksityiselläkin tasolla. Yritämme kontrolloida kaikkea ja erityisesti omaa kehoamme, joka on helpoin mahdollinen uhri tähän tehtävään.

Haluamme tulla hyväksytyksi. Haluamme tulla nähdyksi ja huomioiduksi jonkin saavutuksemme kautta. Mutta millä hinnalla? Onko se sen kaiken arvoista että hukkaamme elämästämme vuosia neuroottiseen treenaamiseen ja oman kehon tarkkailuun, jojo-laihdutamme ja sekoitamme hormonitoimintamme niin että äidiksi tuleminenkaan ei enää ehkä ole luonnollisin keinoin mahdollista.

Ja taas kerran, en puhu kuulopuheista vaan myös omasta kokemuksestani.

Vahvuus tulee sisältä.

Todellista vahvuutta ei ole se kuinka paljon nousee penkistä tai kuinka paljon pystyy kasaamaan kiekkoja tankoon kyykätessä. Eikä myöskään keho, joka näyttää nälkiintyneeltä ja väsyneeltä.

Todellista vahvuutta on pitää tasapaino mielen ja kehon välillä.

Todellista vahvuutta on omata keho, joka hädän hetkellä pystyy juoksemaan kiinni vaikka laukkuvarkaan.

Todellista vahvuutta on omata keho, joka tarvittaessa kantaa rakkulajalkaisen lapsen kilometrien matkan kotiin.

Todellista vahvuutta on omata keho, joka pystyy vielä kiipeämään puuhun, roikkumaan oksissa ja hyppäämään kevyesti alas.

Todellista vahvuutta on myös omata mieli, joka ei pode huonoa omatuntoa parista suklaapatukasta tai kokonaan syödystä pizzasta.

Todellista vahvuutta on omata mieli, jolla on varaa joustaa, olla täydellisellä tavalla epätäydellinen ja nauttia elämän tärkeistä asioista, joilla ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.

Pientä pohdintaa jokaiselle viikonloppuun!

-Heidi-