Hellou!

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo liian pitkä tovi, mutta onneksi asiaan tulee nyt muutos 😉 Kevät on pitänyt paljon uutta ja jännittävää sisällään, joiden takia fokus on ollut vähän siellä sun täällä.

Vuonna 2009 aloitin Helsingin yliopistolla Kumpulan kampuksella opiskelemaan matematiikkaa ja tietojenkäsittelytieteitä samalla, kun ajatuksena oli luoda golfuraa. Jälkeenpäin täytyy sanoa, että yliopisto-opiskelu on kuin luotu ammattiurheilijalle 😉 Luennot, laskuharjoitukset ja tentit pystyy todella näppärästi hoitamaan omien aikataulujen mukaan, jos vain jaksaa sumplia ja järjestää. Ja kalenteri-ihmisenä sehän on parasta mahdollista ajanvietettä minulle 😉 Varsinaisten kurssien suorituksen jälkeen tuli seinä vastaan. Mistä ihmeestä teen kandidaatin tutkielman? Ja pitääkö gradukin tehdä, jotta valmistun? Koulu jäi pariksi vuodeksi taka-alalle, mutta ajatus valmistumisesta ja asioiden saattamisesta päätökseen jäi kummittelemaan mieleen.

Kunnes aika oli sopiva ja mielentila oikea. Nimittäin nyt on sekä kandi että gradu valmiita, ja uusi kutsumanimi onkin Maisteri Nykänen. Tämän vuoden alussa eräänä maanantaiaamuna juttelin Whatsappissa siskoni kanssa ja vähän voivottelin, kun ei oikein ollut sijaisuuksia ja päivät tuntuivat pitkiltä pelkkien treenien kannalta. Riikka sitten mainitsi, että mitä jos tekisit kouluhommat nyt loppuun, ainakin kandin. Ja kun alkuun pääsin, en voinut lopettaa. Aikataulutin hommani niin, että kun kisakausi alkaa, on kaikki valmista. Aikataulu piti.

IMG_20160509_160235

Aloitin sitten kisakauteni Sveitsissä vappuviikolla ja käteen ei muuta jäänyt kuin luu. Kisan aikana tuntui, että en ollut oikein oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse lyöntisuoritukset pystyin hoitamaan niin kuin pitikin, mutta kaikki muu toiminta oli kuin suoraan Aku Ankan sivuilta. Pohdin kisan jälkeen, että mistä tämä johtui, ja syy oli selkeä. En ollut tässä ja nyt. Ajatukseni olivat vielä kotona Suomessa valmistumista koskevissa paperihommissa ja tekeminen yritti kovasti olla kisakentällä kisafiiliksessä mutta ihan loppuun asti se ei yksinään riittänyt. Huomasin, kuinka tärkeää on kisasuorituksen aikana olla siinä olotilassa, että keskeneräisiä asioita ei ole. Kuinka tärkeää on keskittyä aamusta iltaan itse reissuun eikä siihen, että onko se professori jo vastannut sähköpostiini. Keskittyä ammatinharjoittamiseen.

20160429_100412

Olin Antti Tuiskun keikalla ja siellä Antti sanoi, että nautikkaa tästä hetkestä, ei huoli, ei murheita. On vain tämä hetki. Lähden viikon päästä kauden toiseen kisaan, ja tunne pääkopassa on ihanan levollinen, voin nauttia hetkestä. Kotona on asiat hyvin. Paperihommat on kunnossa. Voin vain ja ainoastaan keskittyä pelaamiseen ja kisoissa olemiseen. Voin olla tässä ja nyt.

”Oon tässä ja nyt. Liikuta mua, kosketa mua, anna mun tuntee sut tässä ja nyt. Oon löytänyt mitä etsinyt. Oon tässä ja nyt.”

 

-Annika 🙂