Tule mukaan ammattilaisgolfari Annika Nykäsen elämän retkelle!

Ollako vai eikö olla

Ammattiurheilija.

Kuulostaa mahtavalta työpaikalta ja ammatinvalinnalta. Junioriaikojen harrastuksesta ja unelmasta tuleekin se, mitä teet aikuisena työksesi. Mutta minkälainen on työnkuva tässä ammatissa? Kalliita autoja, hienoja asuntoja?

Saamme lukea mediasta aika ajoin tarinoita, joissa urheilija on noussut ryysyistä rikkauksiin kovalla työllä ja hirvittävällä sydämen palolla. Mutta missä ovat ne tarinat, joissa urheilija tekee kovaa työtä ja sydämessä roihuaa tulipalo, mutta ura on pitänyt lopettaa sen takia, koska niistä ryysyistä ei vaan ole ikinä noustu. Ovatko he epäonnistujia, joista ei kannata sen enempää pitää meteliä?

Tämä on ajatus, jota välillä joutuu itsekin pyöritellä. Olenko epäonnistunut urheilijana, jos en ole saavuttanut niitä tavoitteita ja unelmia, jotka olen aikoinani asettanut itselleni? Ja kuinka kauan annan itselleni aikaa saavuttaa nuo tavoitteet ja jahdata niitä unelmia? Koska vaikka kuinka haluaisi ja tekisi töitä oman kehittymisensä eteen, niin fakta on kuitenkin se, että laskut on maksettava ja ruokaa ostettava. Olen todennut, että Pyhällä Hengellä ei kauaa elä 😉 Mutta olen tullut tulokseen, että jos tälle retkelle on lähtenyt, on se eväskori kannettava kotiin saakka. Puolimatkaan ei jäädä. Tiimin kanssa on tehty päätös, että mihin saakka panostetaan täysillä, jonka jälkeen katsotaan, että jatkuuko retki vai vaihtuuko eväskori johonkin toiseen.

Eli loppujen lopuksi tässäkin asiassa raha ratkaisee. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tukijat ovat todella harvassa. Kun maajoukkueaika jää taakse ja pitäisi yrittää pärjätä omillaan ammattilaisena, saattaa pala nousta kurkkuun melko nopeasti. Uskon, että meidänkin maamme on täynnä tarinoita, joissa urheilija tasapainottelee arjessa ”normi”töiden ja lajin välillä. Treenata pitää, jos joskus haluaa menestyä, mutta kun kuntosalilla ei saa asua niin pakko on tehdä töitä, jotta on katto pään päällä. Toivoisin, että näitä tarinoita kerrottaisiin enemmän. Kerrottaisiin kylmiä faktoja siitä, että millaista on esimerkiksi liigatasolla pelaavan salibandypelaajan arki. Tai ampumahiihtäjän. Tai nyrkkeilijän. Ihmiset ymmärtäisivät, että mitä siellä urheilijan menestys- tai lopetustarinan takana on.

FB_IMG_1433529392974

Suuria tunteita

Lopuksi haluan nostaa hattua jokaikiselle urheilijalle, joka on tehnyt tai tekee töitä sen eteen, että pärjäisi maailman huipulla. Matematiikasta tiedämme, että vuoren huippu on ylöspäin kapeneva kuvio, joten sinne ei yksinkertaisesti mahdu kaikki ne, jotka sinne kiipeävät. Mutta jos meillä ei ole sinne kiipeäviä, emme olisi esimerkiksi kokeneet sitä uskomatonta hurmiota, joka syntyi Pikkuleijonien MM-kullan voitosta. Emme olisi kokeneet sitä raastavaa tunnetta, jonka koimme, kun Teppo Numminen kyynelehti Torinon olympialaisissa hävityn finaalin jälkeen.

Näiden tunteiden takia älä ikinä lyttää urheilijaa, joka yrittää sitä kuuluisaa parastaan. Urheilun on tarkoitus herättää meissä erilaisia tunteita, ja me urheilijat teemme kaikkemme, että onnistuisimme siinä. Osa herättää tunteita miljoonayleisön edessä, osa perheensä keskuudessa. Se ei silti tee yhdenkään urheilijan matkasta ja työstä arvotonta.

Do it for your people, do it for your pride. How are you ever gonna know if you never even try? Do it for your country, do it for your name. ’Cause there’s gonna be a day, when you’re standing in the hall of fame

 

-Annika

Joulu on (itse)rakkauden aikaa

Tip tap!

Viikko pitäisi vielä jaksaa odottaa Joulupukin saapumista, alkaa yhden jos toisenkin hermot kiristyä kauppakeskusten parkkihalleissa ja kassajonoissa 😉 Ystäville, perheelle ja yhteistyökumppaneille ostetaan ja viedään lahjoja, mutta kuinka moni muistaa myös itseään tässä talven juhlassa?

Varmasti sohaisen vähän kepillä muurahaispesää kun sanon, että suomalainen harvoin kehuu ja ylpeilee omalla itsellään. Koulussa jos sanot olevasi hyvä matikassa, olet vähän leuhka. Jos mainitset lehdistölle, että tavoitteesi on voittaa ja olla parempi kuin muut, leimataan sinut helposti haahuilijaksi ja pilvilinnojen rakennusmestariksi. Muistan, kuinka pidin Cheekkiä hänen uransa alkuaikoina todella ylimielisenä ja itserakkaana. Kuka nyt kehtaa laulaa että ”jos mä oisin sä niin kyl mäki oisin mun kaa”, ja vielä julkaista sen kappaleen?? Nykyään mietin että wow, jos pystyy itsestään tuolla tavalla puhumaan ja laulamaan niin se on todella hienoa.

Screenshot_2015-12-17-14-01-37

Valmistautumista ensi kauteen, ylpeänä ja itsevarmana tottakai 🙂

Syy miksi kirjoitan aiheesta, on se, että mä olen todella ylpeä siitä työstä, mitä olen nyt syksyn aikana tehnyt oman hyvinvointini eteen. Olen kuorinut varmaan 1000 kananmunaa ja syönyt miljoona kiloa erilaisia vihanneksia. Olen tehnyt niin kovia treenejä, että välillä on meinannut tulla onnen kyyneleet kun Jessica huutaa että ”vika minuutti lähti, nyt täysii!!” Mielestäni on aika pirun hienoa, että kun katson peiliin, voin näyttää itselleni littipeukkua ja iskeä silmää ja samalla miettiä Jaren sanoja että jep, mä todellakin oisin mun kaa 😀 Toivonkin, että jokainen lukija juuri tällä hetkellä miettisi asioita, joista on ylpeä ja joita rakastaa itsessään. Tulee hyvä mieli, eikö 🙂

2015-12-17 14.22.00

Peili on aika kiva kaveri kun sen kanssa tutustuu.

Joten nyt kun touhotat jouluostoksia hiki hatussa, pysähdy hetkeksi ja mieti, mitä itse haluaisit antaa itsellesi. On se sitten tavara, elämys tai hyvä hiki jumppatunnilla, toteuta se. Ole itserakas ja itsekäs, annan luvan. Vietät oman itsesi kanssa koko elämäsi kaikki tunnit, joten rakasta sitä tyyppiä joka sieltä peilistä katsoo takaisin. Ole ylpeä omista vahvuuksistasi ja siitä, mitä olet saanut aikaan. Itsevarmat, positiiviset ja energiset ihmiset ovat niitä, joita me nyt kaivataan tänne pimeään Pohjolaan. Se, että me tykätään siitä millaisia me ollaan ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, saamme siitä toisiltamme lisäbuustia siihen, että kannattaa olla juuri sellainen kuin on. Ja ylpeä siitä. Nyt kannattaa kuunnella, mitä Justin Bieber sanoo ja totella:

”Cause if you like the way you look that much
Oh, baby, you should go and love yourself.”

Rauhallista ja itserakasta joulua kaikille,

Annika <3

 

Oodi terveydelle

Terve!

Sana, jota käytät toista ihmistä moikatessasi onkin sana, jota voisi arvostaa vieläkin enemmän. Tuntuu siltä, että omaa terveyttään arvostaa eniten silloin, kun siihen tulee joku särö. Flunssa, kuume, revähdys, mitä näitä nyt on. Kuinka usein maanantaiaamuna töihin lähtiessäsi pysähdyt eteisen peilin eteen, näytät peukkua ja ajattelet, että vitsi ku on siistiä ku oon terve ja voimissani. Itseltä tuo ainakin jää tekemättä, enemmän tulee murehdittua hiuksia, naaman kalpeutta ja vaatevalintaa 😀

Tulin viime lauantaina Sisiliasta leiriltä, ja jonkinlainen örkkimönniäinen tarttui mukaan kotimatkalla aiheuttaen kovan kuumeen, kurkkukivun ja huonovointisuuden. Nyt kun makailen tässä sängynpohjalla, en odota mitään muuta niin paljoa kuin sitä, että pääsen takaisin omaan treeniarkeen. Fysiikkakoutsini Jessican kanssa tehtäviä tappotreenejä odotan kaiholla. Ja ai että, kun taas pystyn syömään normaalin aamupalasettini, se on juhlapäivä se. 😉

IMG_20151116_163049

Leirifiilistelyä, treeni kulki ja keho oli mielissään 🙂

Ajattelutapani ruokaa ja treeniä kohtaan on muuttunut erittäin paljon syyskuun alusta lähtien. Toivonkin, että muutos säilyy mukanani lopunelämää. Isoin ero aiempaan on se, että jos aikaisemmin laskin matemaatikon innokkuudella ruoka-aineiden kaloreita orjallisesti ja vertasin niitä treenissä kuluneeseen määrään, nykyään pystyn miettimään entistä useammin, että okei, sen takia syön ison lautasellisen salaattia ja muita rehuja, koska se tekee hyvää mun kropalle. Ja tämä on todella tärkeää. Oman kehon kanssa käytävä keskustelu ei ole vain yksisuuntainen. On mahtavaa oppia kuuntelemaan, mitä sillä on sanottavana. Harvoin sen kuulee sanovan, että hei tarviin viis berliininmunkkia et palaudun huomisiin treeneihin hyvin. Usein tuollaiset lauseet on puhtaasti käännösvirheitä, kun viesti kulkee pääkoppaan 😉

2015-11-27 09.44.19

Kovan treenin jälkeinen fiilis on jotain sellaista, minkä haluaa kokea aina uudestaan ja uudestaan.

Laadinkin pienen muistilistan, jonka avulla jokainen voi tavoitella terveempää olotilaa. Listaus on hyvinkin sama, kuin aiemmin julkaisemassani artikkelissa, mutta mielestäni näitä asioita ei voi toistaa tarpeeksi usein 😀 So, here it goes:

  1. Liiku. Tämä ei selityksiä kaipaa. Hormonaalinen toiminta, vastustuskyky jne.
  2. Syö hyvin. Se ei tarkoita, että pitää popsia pelkkiä porkkanoita vuodesta toiseen, vaan sitä, että tarjoat kehollesi ainesosia, jotka tuottavat hyvän, freesin ja energisen olon. Puhdasta, itsetehtyä ruokaa ei voi koskaan aliarvioida.
  3. Rakasta kehoasi. Ole ylpeä siitä, vaali sitä, kohtele sitä kuin suurinta lahjaa, mitä olet ikinä saanut. Sitä se nimittäin on.

 

”Keho on mun temppeli, se on kaunis ku amppeli. Tää asia on kaikille simppeli, keho on mun temppeli. Kunto henkinen ja fyysinen, molemmat käyttöön tarvitsen.”

 

Tervettä joulunodotusta kaikille 🙂

-Annika

« Edellinen sivuSeuraava sivu »