Tule mukaan ammattilaisgolfari Annika Nykäsen elämän retkelle!

Mikä on minun paikkani golfissa?

Kahdeksan kuukautta. Niin kauan on viimeisestä blogikirjoituksestani. Ei, en ole raskaana ja odota että vauva syntyy, mutta näemmä olen jotakin odottanut, että mistä kirjoittaisin, kun kausi loppui etuajassa opetustöiden alettua. Nyt naistenpäivän jälkipöhinöissä löytyi syy kirjoittaa.

Syksy ja talvi on mennyt uudessa kotikaupungissa, uudessa työpaikassa ja uuden paikan etsimisessä golfmaailmassa. Let Access Seriesiä en pysty enää pelaamaan täydellä teholla, mutta kilpailuhalu on vielä tallella. Vaihtoehdoksi jää siis osittain Suomessa pelaaminen. Naisammattilaisten kanssa olemme luonnostelleet ehdotelmaa, jossa Suomen pääkiertueen Finnish Tourin naisten sarjaan saataisiin myös rahapotti, jolloin me naisammattilaiset voisimme pelata kisoja myös Suomessa. Ruotsissa toimii Nordea Tour, jossa tuo toivomamme systeemi on ollut jo kauan käytössä.

Ammattilaisuus ei ole helppoa. Tukijoita tarvitaan. En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen niille, jotka ovat minua tukeneet vuosien varrella. He ovat uskoneet minuun, naisgolfariin, ja tukeneet retkeäni. Koska kyllähän me naiset ollaan huikeita yhteistyökumppaneita!

Uskon, että mahdollisuus pelata naisammattilaisena myös Suomessa madaltaisi kynnystä siirtyä ammattilaiseksi sekä pidentää peliuraa, koska päätöstä lähteä Eurooppaan tai päätöstä lopettaa ei tarvitse tehdä niin aikaisin. Ja sitähän me halutaan, että pelaajat pelaisivat niin kauan kuin mahdollista.

Olen koko nämä kahdeksan kuukautta miettinyt, että tähänkö tää mun golf loppuu. Että nyt kun en LETASia enää täyspäiväsesti pelaa, niin tää oli tässä. Ajatus on ahdistanut ja on pelottanut sanoa ääneen, että mitäs nyt kun en kilpailekaan enään sata lasissa. Olen vältellyt golfaihetta kotona, ajatus hallissa lyömisestä on tuntunut kaukaiselta. Keskustelunavaus naisten ammattilaiskiertueesta Suomessa herätti jotain mun sydämessä. Olon, että tää on se mun paikka nyt mihin ehkä lopulta golfissa päädyn.

Nimittäin haluan olla mukana kehittämässä naisgolfia Suomessa. Haluan päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan naisille suunnattuja tapahtumia, kovan tason kilpailuja. Haluan itse osallistua kovan tason kisoihin Suomessa.

woman

 

Ehkä tää on se mun juttu. Ideoida, pelata, vaikuttaa.

 

-Annika, nainen, ammattiurheilija, opettaja

 

Menneisyyden ote

Kesäinen hei!

Tänään alkaa kauden neljäs kisareissu ja fiilis on odottava. Alkukausi on sujunut heikohkosti ja kisojen vähyys näkyy toiminnassa. Kauden kisoja suunnitellessa olin todella iloinen, että niin moni kisa pelataan tutulla kentällä. Nyt olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan menossa kisakentälle, jota en ole pelannut. Ja yllättävää kyllä, olen siitä iloinen. Nimittäin nyt ei ole mitään, mihin voisin verrata omaa tekemistäni, voin vain pelata ja tutustua kenttään tabula rasa -periaatteella.

Hyvä muisti on joissakin asioissa todella iso valttikortti, mutta minun golfiani ajatellen tuntuu, että se on Musta Maija. Kentillä, joissa olen pelannut jo kaksi kisaa edeltävinä vuosina, ajatukset ovat luokkaa ”viimekin vuonna tein tähän birkun” tai ”tää oli kyl paha väylä viimekskin”. Ja jos viime vuonna pelasin kentällä hyvin mutta tänä vuonna heikosti, on todella vaikea pitää mieli tyynenä ja koko ajan tsempata itsestään irti tämänhetkisen kunnon parasta antia.

Jotkut hetket jäävät mieleen vahvasti, niiden voima on uskomaton.

Jos koko ajan roikkuu menneessä ja siinä, mitä on joskus aikoinaan tehnyt, ei nykyhetkestä saa mitään irti. Teot, joita olemme tehneet elämämme aikana ovat muovanneet meistä sellaisia, joita olemme nyt. Jos joskus nuorempana löin ilman tarkkaa suunnitelmaa tai päämäärää, niin nykyään virheistä oppineena teen asiat toisin. Opimme kaiken aikaa ja muovaamme sen perusteella tekemistämme, turha siis märehtiä kymmenen vuoden takaista hävittyä kisaa tai viime vuoden epäonnistunutta kisaviikkoa. Itseasiassa kun vain pääsisi pikku hiljaa eroon märehtimisestä ylipäätänsä. Se on lehmiä varten. 😉

Pink Lady jo aikojen alussa :)

Selailin vanhoja valokuvia muuttopakkailun lomassa ja muistelin lapsuuttani ja nuoruuttani. Oli ihana herkistellä ja fiilistellä lapsuuden ihania muistoja ja nauraa upeille asuvalinnoille tai leikeille. Se, jääkö mennyttä muistelemaan hyvällä vai pahalla, on oma valinta. Ja aina saa sitä mitä tilaa. Joten kannattaa miettiä tarkoin, käyttääkö omaa elämäänsä ja valintojaan voimavarana vai hidasteena :)

 

”Let go of the past, the past will let go of you”

Ihanaa kesää kaikille lukijoille!

-Annika

Tässä ja nyt

Hellou!

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo liian pitkä tovi, mutta onneksi asiaan tulee nyt muutos 😉 Kevät on pitänyt paljon uutta ja jännittävää sisällään, joiden takia fokus on ollut vähän siellä sun täällä.

Vuonna 2009 aloitin Helsingin yliopistolla Kumpulan kampuksella opiskelemaan matematiikkaa ja tietojenkäsittelytieteitä samalla, kun ajatuksena oli luoda golfuraa. Jälkeenpäin täytyy sanoa, että yliopisto-opiskelu on kuin luotu ammattiurheilijalle 😉 Luennot, laskuharjoitukset ja tentit pystyy todella näppärästi hoitamaan omien aikataulujen mukaan, jos vain jaksaa sumplia ja järjestää. Ja kalenteri-ihmisenä sehän on parasta mahdollista ajanvietettä minulle 😉 Varsinaisten kurssien suorituksen jälkeen tuli seinä vastaan. Mistä ihmeestä teen kandidaatin tutkielman? Ja pitääkö gradukin tehdä, jotta valmistun? Koulu jäi pariksi vuodeksi taka-alalle, mutta ajatus valmistumisesta ja asioiden saattamisesta päätökseen jäi kummittelemaan mieleen.

Kunnes aika oli sopiva ja mielentila oikea. Nimittäin nyt on sekä kandi että gradu valmiita, ja uusi kutsumanimi onkin Maisteri Nykänen. Tämän vuoden alussa eräänä maanantaiaamuna juttelin Whatsappissa siskoni kanssa ja vähän voivottelin, kun ei oikein ollut sijaisuuksia ja päivät tuntuivat pitkiltä pelkkien treenien kannalta. Riikka sitten mainitsi, että mitä jos tekisit kouluhommat nyt loppuun, ainakin kandin. Ja kun alkuun pääsin, en voinut lopettaa. Aikataulutin hommani niin, että kun kisakausi alkaa, on kaikki valmista. Aikataulu piti.

IMG_20160509_160235

Aloitin sitten kisakauteni Sveitsissä vappuviikolla ja käteen ei muuta jäänyt kuin luu. Kisan aikana tuntui, että en ollut oikein oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse lyöntisuoritukset pystyin hoitamaan niin kuin pitikin, mutta kaikki muu toiminta oli kuin suoraan Aku Ankan sivuilta. Pohdin kisan jälkeen, että mistä tämä johtui, ja syy oli selkeä. En ollut tässä ja nyt. Ajatukseni olivat vielä kotona Suomessa valmistumista koskevissa paperihommissa ja tekeminen yritti kovasti olla kisakentällä kisafiiliksessä mutta ihan loppuun asti se ei yksinään riittänyt. Huomasin, kuinka tärkeää on kisasuorituksen aikana olla siinä olotilassa, että keskeneräisiä asioita ei ole. Kuinka tärkeää on keskittyä aamusta iltaan itse reissuun eikä siihen, että onko se professori jo vastannut sähköpostiini. Keskittyä ammatinharjoittamiseen.

20160429_100412

Olin Antti Tuiskun keikalla ja siellä Antti sanoi, että nautikkaa tästä hetkestä, ei huoli, ei murheita. On vain tämä hetki. Lähden viikon päästä kauden toiseen kisaan, ja tunne pääkopassa on ihanan levollinen, voin nauttia hetkestä. Kotona on asiat hyvin. Paperihommat on kunnossa. Voin vain ja ainoastaan keskittyä pelaamiseen ja kisoissa olemiseen. Voin olla tässä ja nyt.

”Oon tässä ja nyt. Liikuta mua, kosketa mua, anna mun tuntee sut tässä ja nyt. Oon löytänyt mitä etsinyt. Oon tässä ja nyt.”

 

-Annika :)

 

 

Seuraava sivu »